Heräsin 10 maissa aamulla, kroppa oli aika väsyneen tuntuinen. kävin
maksamassa mökin ja harjasin leegot, pakkasin mopon ja lähdin
tankkaamaan ja aamukahville. Oli muuten varmaankin lähiaikoina lakattu
tuo mökin lattia, kiilsi komeasti!
Tässä erikoisen nimisessä kahvipaikassa ostin elämäni tähän asti kalleimman kahvin, 2,50 ja villilohi ruisleivän 4,00 euroa.
Leivän välissä ollut "villilohi" ei pyrstöään ollut heiluttanut varmaankaan pitkään aikaan, maistui meinaan todellakin villiltä tuo leipä.
Oli kuulemma käynyt juuri äskettäin bussillinen turisteja, ja vain tuo leipä oli jäänyt jäljelle nälkäiseltä laumalta. Sisäinen salapoliisini taas alkoi epäillä tämän kertoman toden peräisyyttä kun maksoin kortilla ja odoteltiin n. 5min ennenkuin kone hyväksyi suorituksen. Päivän ensimmäinen maksu on kuulemma aina hidas, hmmmm...
Nyt rauhassa ajelemaan etelään päin Angelin hiekkatietä.
10 km ajettua tuli olo että pakko pysähtyä ja funtsata uudestaan koko hommaa.
pysähdyin joen penkalle tupakille.
Tuntui siltä että ei hemmetissä vielä etelään päin kun nyt ollaan pelipaikkojen äärellä.
Mitä sitten jos vähän väsyttää ja kroppaa särkee, tänne ei ihan heti uudestaan pääse. Yhtäkkiä homma oli
selvä, takaisin Norjaan ja koilliseen.
Ajelin takaisin Karigasniemeen ja siitä tenojokivartta Utsjoelle ja Nuorgamiin jossa tankille ja kahville.
Nuorgamissa menin kahville ja jätin mp3 soittimen lataukseen mopoon kiinni.
Kuinka ollakaan, kun olin lähdössä sitä ei enää ollutkaan.
Se oli varmasti vielä kiinni viereisessä kaupassa käydessäni, ja mielestäni myös huoltsikan pihassa.
Katselin tieltä kaupan ja huoltsikan väliltä, mutta turhaan.
Oli ilmeisesti Alfred Pitkäkyntinen käynyt kylässä.
No ei se mitään, puhelimessa on samat kipaleet. Se oli vaan niin nätin vaalean punainen, niisk!
Rajan yli ja kohti Vardöä ja Hamningbergiä, joka oli toinen vaihtoehto ennen kuin päädyin lähtemään Altaan.
Maisema muuttui melko nopeasti hyvin erilaiseksi kuin aiemmin, puita ei enää näkynyt missään, ja valtava meri oli kokoajan oikealla puolella. Rantaviivaa pitkin ajamaan eteenpäin.
Vadsön eli vesisaaren kohdalla rupesi ilma muuttumaan huonommaksi ja näytti jopa siltä että saattaisi alkaa ukkostamaan. Pakko pysähtyä seuraamaan tilannetta toviksi.
Samalla tuli öljyttyä nuo o-rengaspaskaketjut.
Puolisen tuntia katselin pilvien suuntaa, näytti että menevät pois päin. Päätin jatkaa eteenpäin.
Hyvä päätös, ilma alkoi selkiintyä hiljalleen.
Maisema oli aivan uskomaton! Välillä tuntui että olisi ajanut kuussa, pelkkää hiekkaa ja kivikkoa ympärillä, siis mikäli niiden kuu-kuvien aitouteen on uskominen. Siellä tuskin on 2-kaistaisia asfaltti teitä ja eläimiä kuitenkaan. Noh, se asia jätettäköön hieman toisenlaisten sivustojen pohdittavaksi.
Matkan varrella oli myös toisinaan lampaita, välillä poroja keskellä tietä jotka poukkoilivat päättömästi tien puolelta toiselle.
Viimeinen 36 kilometriä Hamningbergin hylättyyn pikkukylään oli yksikaistaista asfalttitietä läpi kivierämaan, ja kallionkielekkeiden reunoilla kiemurteleva tie ilman kaiteita oli kuin suoraan sadusta. Aivan uskomaton tie!
Viimein perillä Hamningbergissä, jota jotkut kutsuvat lempinimellä "maailmanloppu".
Paikkahan on Euroopan koillisin kolkka, joka loppuu Barentsin mereen.
Siellä lepäävät kaikki Hamningbergin ympärivuotiset asukkaat.
Viimeinen vakituinen asukas kuoli 1993 joka oli pastori M A Pettersen.
Aika vaikuttava paikka.
Mäen huipulle näytti pieni kyltti jossa luki "turist bakken", ja tottakai sinne piti mennä käymään.
Mäen päällä näkymä oli todella hieno. 180 astetta edessä pelkkää merta, ei saaria, ei mitään.
Meri oli jotenkin NIIIIN ISO!
Valokuvia olisi vaikka kuinka mutta mikään niistä ei tee oikeutta tälle hienolle näkymälle.
Huipulla oli myös sodan aikaisia ilmeisesti IT-tykkien valettuja betonijalustoita ja joitain rautaosia sekä romahtanutta bunkkeristoa.
Hienoin paikka tällä reissulla eväiden keittoon. Kyllä maistui Nuorgamista ostettu Maggin "pastaria" valmis mössö makkaran kera.
Tarkoitus oli yöpyä kylässä teltassa, mutta yltyvä tuuli ja kylmyys saivat minut muuttamaan mieleni.
Kovasti oli matkaa kotiin täältä, ajattelin välillä ja mieleen hiipi ajatus, että mitä jos Honda ottaakin täällä lopputilin? sitä se ei onneksi tehnyt o-rengaspaskaketjuista huolimatta. Ei sillä, oli minulla mukana varaketjut, koska epäilin noiden ketjujen toimintaa jo alun alkaenkin.
Ikävä oli jättää näin hieno paikka taakse ja lähteä takaisin päin mutta se vaan oli tehtävä. Kello n.20.30
Videota Hamningbergistä Vardöön ajaessa:
kannattaa laittaa äänet jo nyt pienemmälle...
http://www.youtube.com/watch?v=NmA6z9IDLv4
"ferist" luki varoituskyltissä ennen kuin täräytin täysillä tämmöisen yli. Lammas "aita" keskellä tietä täräytti rajusti kun en kerinnyt hiljentää ajoissa. Toista kertaa ei ohitettu tuota kylttiä hiljentämättä...
36km ajettu takaisin päin ja nyt on edessä Vardo tunneli, joka laskee jyrkästi alaspäin ja heti perään nousee jyrkästi meren alitse Vardön saarelle. Tunneli menee 88 metriä meren pinnan alapuolelle. Saari näkyy kuvassa vasemmalla.
videota todella heikolla kuvanlaadulla tunnelista ja saapumisesta saarelle.
http://www.youtube.com/watch?v=aYM9KAsuGFM&feature=youtu.be
Tankkaus saarella ja takaisin samaa karmivaa tunnelia pitkin.
Tana bru:ssa jaloittelemassa ja tupakki tauko. Kello n.01.00 ja aurinko paistaa.
Jotenkin outoa ajaa yöllä kun aurinko ei laske ollenkaan.
Alun perin oli tarkoitus ajaa Nuorgamista Suomeen ja tankille, mutta ajoin jossain kohtaa vituralleen ja jouduin ajaa koko matkan Utsjoelle Norjan puolella, tankkikin meni varalle. Myös varabensakanisteri oli tyhjä. Hiukan meinasi ahdistaa kun bensat melkein lopussa ja matkaa vielä jonkin verran.
Viimein tuli Utsjoen rajanylityspaikka, ja suoraan tankille ja sen jälkeen hyppimään lämpöä kehoon ja tupakille. Kuvista selviää ajankohta milloin olin Utsjoella ja sääolosuhteet...
Ajattelin, että kun pääsen Suomen puolelle, niin laitan teltan johonkin pusikkoon ja menen nukkumaan.
Nyt tilanne oli kuitenkin se että oli 9 astetta lämmintä ja tuntien ajaminen oli kylmentänyt koko ukkelin eikä huvittanut yhtään mennä pusikkoon telttaan palelemaan. Etelään oli siis suunta edelleen.
Yritin katsella 24h leirintäalueita tai mökkipaikkoja matkan varrella, mutta turhaan.
Viimein aamu 5 maissa oli pakko luovuttaa n. 30km ennen Ivaloa ja ajaa tien sivuun pienelle hiekka kentälle.
Ensimmäisenä mielessä että pakko tehdä tulet tai jäädyn kuoliaaksi.
Melko sekavassa mielen tilassa ja kylmissäni etsin kuusen ja männyn alaoksia kasaan ja sain tulet viimein tehtyä.
Samassa ajoi poliisiauto ohi. EI HELVETTI, keskellä ei mitään aamuyöllä ja poliisiauto!
tuli jotenkin rikollinen olo ja sammutin notskin heti ja painelin syvemmälle metsään tekemään uuden.
Onneksi löytyi valmis notskipaikka.
Viimein sain makkarat paistettua ja teltan kuntoon ja pääsin nukkumaan ennen 6 aamulla.
päivän kilsat n. 760
ja reitti: https://maps.google.fi/maps?saddr=Karigasniemi&daddr=Hamningberg,+Norja+to:Vard%C3%B8,+Norja+to:Ivalo&hl=fi&ie=UTF8&ll=69.449842,29.794922&spn=3.806091,21.643066&sll=64.892958,26.0218&sspn=9.226674,43.286133&geocode=FSDsIgQd6oaKASlxheDSki7MRTFQu5Wj2EYBCg%3BFfBaNAQdAy7TASkvOfnYMuvKRTH34fFojuAvyQ%3BFVDFMQQdq7HaASkHGlxJnsjKRTFOK4oqL7uiBg%3BFR2eFwQdAjikASk_afwf7xXNRTHAxJWj2EYBCg&oq=iva&mra=ls&t=m&z=6
Tässä erikoisen nimisessä kahvipaikassa ostin elämäni tähän asti kalleimman kahvin, 2,50 ja villilohi ruisleivän 4,00 euroa.
Leivän välissä ollut "villilohi" ei pyrstöään ollut heiluttanut varmaankaan pitkään aikaan, maistui meinaan todellakin villiltä tuo leipä.
Oli kuulemma käynyt juuri äskettäin bussillinen turisteja, ja vain tuo leipä oli jäänyt jäljelle nälkäiseltä laumalta. Sisäinen salapoliisini taas alkoi epäillä tämän kertoman toden peräisyyttä kun maksoin kortilla ja odoteltiin n. 5min ennenkuin kone hyväksyi suorituksen. Päivän ensimmäinen maksu on kuulemma aina hidas, hmmmm...
Nyt rauhassa ajelemaan etelään päin Angelin hiekkatietä.
10 km ajettua tuli olo että pakko pysähtyä ja funtsata uudestaan koko hommaa.
pysähdyin joen penkalle tupakille.
Tuntui siltä että ei hemmetissä vielä etelään päin kun nyt ollaan pelipaikkojen äärellä.
Mitä sitten jos vähän väsyttää ja kroppaa särkee, tänne ei ihan heti uudestaan pääse. Yhtäkkiä homma oli
selvä, takaisin Norjaan ja koilliseen.
Ajelin takaisin Karigasniemeen ja siitä tenojokivartta Utsjoelle ja Nuorgamiin jossa tankille ja kahville.
Nuorgamissa menin kahville ja jätin mp3 soittimen lataukseen mopoon kiinni.
Kuinka ollakaan, kun olin lähdössä sitä ei enää ollutkaan.
Se oli varmasti vielä kiinni viereisessä kaupassa käydessäni, ja mielestäni myös huoltsikan pihassa.
Katselin tieltä kaupan ja huoltsikan väliltä, mutta turhaan.
Oli ilmeisesti Alfred Pitkäkyntinen käynyt kylässä.
No ei se mitään, puhelimessa on samat kipaleet. Se oli vaan niin nätin vaalean punainen, niisk!
Rajan yli ja kohti Vardöä ja Hamningbergiä, joka oli toinen vaihtoehto ennen kuin päädyin lähtemään Altaan.
Maisema muuttui melko nopeasti hyvin erilaiseksi kuin aiemmin, puita ei enää näkynyt missään, ja valtava meri oli kokoajan oikealla puolella. Rantaviivaa pitkin ajamaan eteenpäin.
Vadsön eli vesisaaren kohdalla rupesi ilma muuttumaan huonommaksi ja näytti jopa siltä että saattaisi alkaa ukkostamaan. Pakko pysähtyä seuraamaan tilannetta toviksi.
Samalla tuli öljyttyä nuo o-rengaspaskaketjut.
Puolisen tuntia katselin pilvien suuntaa, näytti että menevät pois päin. Päätin jatkaa eteenpäin.
Hyvä päätös, ilma alkoi selkiintyä hiljalleen.
Maisema oli aivan uskomaton! Välillä tuntui että olisi ajanut kuussa, pelkkää hiekkaa ja kivikkoa ympärillä, siis mikäli niiden kuu-kuvien aitouteen on uskominen. Siellä tuskin on 2-kaistaisia asfaltti teitä ja eläimiä kuitenkaan. Noh, se asia jätettäköön hieman toisenlaisten sivustojen pohdittavaksi.
Matkan varrella oli myös toisinaan lampaita, välillä poroja keskellä tietä jotka poukkoilivat päättömästi tien puolelta toiselle.
Viimeinen 36 kilometriä Hamningbergin hylättyyn pikkukylään oli yksikaistaista asfalttitietä läpi kivierämaan, ja kallionkielekkeiden reunoilla kiemurteleva tie ilman kaiteita oli kuin suoraan sadusta. Aivan uskomaton tie!
Viimein perillä Hamningbergissä, jota jotkut kutsuvat lempinimellä "maailmanloppu".
Paikkahan on Euroopan koillisin kolkka, joka loppuu Barentsin mereen.
Siellä lepäävät kaikki Hamningbergin ympärivuotiset asukkaat.
Viimeinen vakituinen asukas kuoli 1993 joka oli pastori M A Pettersen.
Aika vaikuttava paikka.
Mäen huipulle näytti pieni kyltti jossa luki "turist bakken", ja tottakai sinne piti mennä käymään.
Mäen päällä näkymä oli todella hieno. 180 astetta edessä pelkkää merta, ei saaria, ei mitään.
Meri oli jotenkin NIIIIN ISO!
Valokuvia olisi vaikka kuinka mutta mikään niistä ei tee oikeutta tälle hienolle näkymälle.
Huipulla oli myös sodan aikaisia ilmeisesti IT-tykkien valettuja betonijalustoita ja joitain rautaosia sekä romahtanutta bunkkeristoa.
Hienoin paikka tällä reissulla eväiden keittoon. Kyllä maistui Nuorgamista ostettu Maggin "pastaria" valmis mössö makkaran kera.
Tarkoitus oli yöpyä kylässä teltassa, mutta yltyvä tuuli ja kylmyys saivat minut muuttamaan mieleni.
Kovasti oli matkaa kotiin täältä, ajattelin välillä ja mieleen hiipi ajatus, että mitä jos Honda ottaakin täällä lopputilin? sitä se ei onneksi tehnyt o-rengaspaskaketjuista huolimatta. Ei sillä, oli minulla mukana varaketjut, koska epäilin noiden ketjujen toimintaa jo alun alkaenkin.
Ikävä oli jättää näin hieno paikka taakse ja lähteä takaisin päin mutta se vaan oli tehtävä. Kello n.20.30
Videota Hamningbergistä Vardöön ajaessa:
kannattaa laittaa äänet jo nyt pienemmälle...
http://www.youtube.com/watch?v=NmA6z9IDLv4
"ferist" luki varoituskyltissä ennen kuin täräytin täysillä tämmöisen yli. Lammas "aita" keskellä tietä täräytti rajusti kun en kerinnyt hiljentää ajoissa. Toista kertaa ei ohitettu tuota kylttiä hiljentämättä...
36km ajettu takaisin päin ja nyt on edessä Vardo tunneli, joka laskee jyrkästi alaspäin ja heti perään nousee jyrkästi meren alitse Vardön saarelle. Tunneli menee 88 metriä meren pinnan alapuolelle. Saari näkyy kuvassa vasemmalla.
videota todella heikolla kuvanlaadulla tunnelista ja saapumisesta saarelle.
http://www.youtube.com/watch?v=aYM9KAsuGFM&feature=youtu.be
Tankkaus saarella ja takaisin samaa karmivaa tunnelia pitkin.
Tana bru:ssa jaloittelemassa ja tupakki tauko. Kello n.01.00 ja aurinko paistaa.
Jotenkin outoa ajaa yöllä kun aurinko ei laske ollenkaan.
Alun perin oli tarkoitus ajaa Nuorgamista Suomeen ja tankille, mutta ajoin jossain kohtaa vituralleen ja jouduin ajaa koko matkan Utsjoelle Norjan puolella, tankkikin meni varalle. Myös varabensakanisteri oli tyhjä. Hiukan meinasi ahdistaa kun bensat melkein lopussa ja matkaa vielä jonkin verran.
Viimein tuli Utsjoen rajanylityspaikka, ja suoraan tankille ja sen jälkeen hyppimään lämpöä kehoon ja tupakille. Kuvista selviää ajankohta milloin olin Utsjoella ja sääolosuhteet...
Ajattelin, että kun pääsen Suomen puolelle, niin laitan teltan johonkin pusikkoon ja menen nukkumaan.
Nyt tilanne oli kuitenkin se että oli 9 astetta lämmintä ja tuntien ajaminen oli kylmentänyt koko ukkelin eikä huvittanut yhtään mennä pusikkoon telttaan palelemaan. Etelään oli siis suunta edelleen.
Yritin katsella 24h leirintäalueita tai mökkipaikkoja matkan varrella, mutta turhaan.
Viimein aamu 5 maissa oli pakko luovuttaa n. 30km ennen Ivaloa ja ajaa tien sivuun pienelle hiekka kentälle.
Ensimmäisenä mielessä että pakko tehdä tulet tai jäädyn kuoliaaksi.
Melko sekavassa mielen tilassa ja kylmissäni etsin kuusen ja männyn alaoksia kasaan ja sain tulet viimein tehtyä.
Samassa ajoi poliisiauto ohi. EI HELVETTI, keskellä ei mitään aamuyöllä ja poliisiauto!
tuli jotenkin rikollinen olo ja sammutin notskin heti ja painelin syvemmälle metsään tekemään uuden.
Onneksi löytyi valmis notskipaikka.
Viimein sain makkarat paistettua ja teltan kuntoon ja pääsin nukkumaan ennen 6 aamulla.
päivän kilsat n. 760
ja reitti: https://maps.google.fi/maps?saddr=Karigasniemi&daddr=Hamningberg,+Norja+to:Vard%C3%B8,+Norja+to:Ivalo&hl=fi&ie=UTF8&ll=69.449842,29.794922&spn=3.806091,21.643066&sll=64.892958,26.0218&sspn=9.226674,43.286133&geocode=FSDsIgQd6oaKASlxheDSki7MRTFQu5Wj2EYBCg%3BFfBaNAQdAy7TASkvOfnYMuvKRTH34fFojuAvyQ%3BFVDFMQQdq7HaASkHGlxJnsjKRTFOK4oqL7uiBg%3BFR2eFwQdAjikASk_afwf7xXNRTHAxJWj2EYBCg&oq=iva&mra=ls&t=m&z=6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti